...punnituksen ja mittauksen lisäksi siis. Ensin kuitenkin edellä mainittuun. Eilen maanantaina oli punnituspäivä (vyötärön mittaan vain kerran kuussa). -400g viime tiistaista. Ihan hyvä, alaspäin joka tapauksessa. Ehkä odotin vähän isompaa tiputusta, mutta ei se mitään täytyy olla tyytyväinen jokaiseen kadotettuun grammaan.. ja pikkuhiljaa tuo pudotus alkaa olla sitä läskiä itseään, eikä vain nesteitä ja kuonaa. Eli nyt on tippunut 1.7kg aloituksesta joka taisi olla 26.10?

Muutama viime päivä on mennyt oikein hyvin. Eli loppuviikko. Pysyin koko ajan kalorirajoissa, vähän reilusti allekin. Kävin sekä la että su kunnon lenkillä koirien kanssa ja poljin crosserilla (eikä muuten ole paikat kipeytyneet ainakaan vielä). tehtiin hyvää mutta kevyttä ruokaa (mm. kirjolohilaatikkoa jossa n. 350kcal per annos). Olin oikein tyytyväinen itseeni.

Sitten tuli maanantai, paska maanantai. Ensinnäkin, nukuin ihan liian pitkään. Kun heräsin puolen päivän maissa, avo oli valmistanut lounaaksi ranskalaisia ja kalapuikkoja (olisi pitänyt heittää ranskikset menemään pakastimesta jo aiemmin). Ei avo sitä mitenkään ilkeyksissään tehnyt, ei se osaa ajatella etten välttämättä juuri nyt olisi halunnut sellaista ruokaa. Kalapuikot toki on aika kevyitä, mutta.. Sain annoksen pidettyä kohtuudessa ja ateriasta tuli reilu 500kcal eli oikeastaan ihan sopivasti. Tämä meni vielä ihan hyvin siis...

Sitten kävin nakkaamassa avon töihin ja tulin jälleen kotiin.. Tuli nälkä ja mitä syön välipalaksi.. Toscakakkua ja jäätelöä! Ihan pienen annoksen mutta kaloreita tuli vähän liikaa kerralla (tässä vaiheessa jo 1000 ja se on liikaa tuohon aikaan päivää). Huoh. Sitten lähdin asioille kaupungille ja noukin kaverin käymään meillä. Syötiin välipalaa, ihan normaalisti leipää ja juotavaa. Edelleen pysyin kohtuudessa.

Ilta oli se joka meni ihan plörinäksi. Ennen avon kotiutumista söin uudestaan toscakakkua, plaah. Ja kun avo kotiutui kävi niin kuin aiemminkin satoja kertoja, eli piti syödä kun hänkin söi eikä minulla ollut edes nälkä! Luovutin todella helposti ja annoin periksi itselleni.. ja söin KOLME sämpylää päälisineen. Helvetti sentään. Ja kamala olo (fyysisesti) heti sen jälkeen. Mahaani ei nimittäin mahdu enää läheskään niin paljon ruokaa kerralla kuin ennen.

Ehdin tuossa pohtia hyvän tovin syitä tähän repsahtamiseen (kalorit nimittäin paukkuivat selvästi yli, enkä edes liikkunut eilen) ennen kuin pääsin päivittämään tätä blogia. Se on näköjään niin totta, että jos syöt huonosti ja/tai ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa, on heti suurempi riski repsahtaa syömään holtittomasti. Eli ranskalaiset ovat kovin köyhää ravintoa. Proteiini pitää nälkää, mitä nuo maanantain ateriat eivät juurikaan sisältäneet. Leipää, kakku ja jäätelö eivät ole kovin proteiinipitoisia... Eli oikeastaan pelkkiä hiilareita ja rasvaa. Ei hyvä.

Ensin meinasin vajota taas kauheisiin itsesyytöksiin, morkkikseen ja olin niin hemmetin pettynyt itseeni. Kaksi viikkoa ja jo eka repsahdus jne jne jne. Sitten ryhdistäydyin ja päätin nollata tilanteen. Ei koko projekti tuohon kaadu, eikä tule kaatumaan seuraaviinkaan repsahduksiin. Niitä tulee varmasti ja ne ovat inhimillisiä. Pitää vaan opetella pääsemään niistä aina yli. Niin kuin tästäkin. Tänä aamuna söin kunnon aamiaisen ja kirjasin jälleen joka suupalan kiltisti ylös :) Etiäpäin, sano läski kaloriviidakossa.