Nyt olen liittynyt takaisin Keventäjiin. Ei tämä tilanne tästä jossittelemalla paremmaksi muutu. Kovasti kaipaan tukea ja tsemppiä, ehkä sitä löytyy jostain. Tottakai olen kuitenkin itse vastuussa siitä, miten homma alkaa edetä. Pitäisi nyt vain yrittää ottaa päivä kerrallaan liikoja stressaamatta. Kuten täti Punaruskean blogista luin, tärkeintä on selvitä vain kuluvasta päivästä. (En nyt muista tarkkoja sanamuotoja). Mulla on vaan paha tapa mennä asettelemaan kaiken maailman tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen. "Siihen ja siihen mennessä pitää tapahtua sitä ja sitä" jne. Typerää. Tavoitteita on hyvä olla, mutta sitten jos epäonnistun niissä edes vähän, koko homma kupsahtaa siihen. Pitäisi osata asettaa pieniä, realistisia ja ainakin aluksi helposti saavutettavia tavoitteita?

Luojan kiitos en ole lihonut sitä tiputtamaani 11 kiloa aivan kokonaan takaisin (noin puolet kuitenkin). Kyllä se viime vuotinen maksimilukema vaa'assa oli sellainen pysäyttäjä, että sille kymmenluvulle en halua joutua enää koskaan. Eli jos jotain positiivista, niin ei ole käynyt niin kuin ennen, että olisin saanut itseni havahtumaan vasta sitten, kun olen lihonut yli edellisen maksimilukeman. Nyt täytyy siis keskittyä siihen, ettei paino ainakaan nouse enää. Nollasin siis tuosta viereisestä laatikosta löytyneet pudotetut 11kg ja lähden jälleen liikkeelle "nollasta". Sama koskee BMI:tä.

Tarvitsisin ihan hirvittävästi malttia, etten mene harppaamaan liian isoihin muutoksiin heti kerralla. Tiedän että rysähdän vauhdilla alas jos kuvittelen itsestäni heti liikoja.

Että ei kun härkää sarvista, mulla on vaan tämä yksi elämä. Hitto vie.