...saisin itseäni niskasta kiinni. Kävin nimittäin tänään kaupungilla ostoksilla. Itku meinasi tulla. Menin ostamaan vaatteita, koska olen lähdössä reissuun. Kuten olen jo joskus aiemmin selittänyt, inhoan vaateostoksia. Ensinnäkään tällainen läski ei meinaa koskaan löytää tarpeeksi suuria kokoja ja sitten kun löytää tarpeeksi suuren vaatteen, se on jostain vuodelta -85 eli kamala lumppu, jonka päälle puettuasi näytät vanhainkodista karanneelta sänkypotilaalta. Ja siitähän toki saa syyttää vain itseään, eipä sillä.
Tänään on myös ukkostanut, ollut kauhean hiostava ilma vesisateesta huolimatta. Ja läskihän hikoilee. Lisäksi en jaksanut laittaa lähtiessä juuri mitenkään ylipitkää tukkaani (lyhyt malli), joten sateessa tarvottuani näytin aivan kamalalta. Olin varmaan vainoharhainen, mutta minusta tuntui että haisen hieltä kilometrin päähän (vaikka en tod. haissut), suin neuroottisesti hiuksiani koko ajan ja ne tuntuivat ällön likaisilta ja rasvaisilta.. Karttelin muita ihmisiä ja koitin puikkelehtia aina karkuun, etten vain osuisi vastakkain kenenkään muun kanssa. Hyvä minä.. tervettä menoa taas.

Sovituskopin peilit eivät valehdelleet yhtään ja oksetti katsoa itseään peilistä mutta pakotin itseni. Sitten sovitin muutamaa vaatetta, mahtuihan ne kun otin tarpeeksi isot koot. Päätin ostaa yhdet housut ja paidan vaikka ei ne niin kaksisilta näyttäneet päälläni. Sama sille, kun mikään ei näytä.

Kotiinpäästyäni huomasin sovittaessani täällä vaatteita uudelleen päälleni, että jaa tässä paidassa oli tällänen juttu ja öh näyttääpä nää housut vähän tyhmiltä perseen kohdalta. Siinä taas näki kuinka paljon rakastan vaateostoksia, en osaa/huomaa edes katsoa kunnolla miten vaatteet istuvat päälläni, koska koen tilanteen niin ahdistavaksi, että haluan siitä vain mahdollisimman äkkiä pois. Kassaneitiäkään en voinut katsoa silmiin maksassani ostoksia, koska minua hävetti oma olotilani ja ulkonäköni. Minulla olisi ollut vielä vaikka mitä ostettavaa mutta suuntasin äkkiä autolle ja kotiin, tuntui että olisin varmaan saanut jonkin kohtauksen jos olisin vielä jäänyt kauppaan. Miten helvetissä mä selviän siitä reissusta.. kymmenittäin uusia ihmisiä pitäisi tavata.. mielessä on vaan taas se kuinka jokainen niistä miettii kuinka joku voi olla noin läski :(

Huomen aamulla vaa'alle ja karu totuus selville. Nyt on pakko tehdä asioille jotain tai olen kohta taas aloitusmitoissa ja niiden ylikin. Että mä ryven itsesäälissä. Sallittehan mulle edes sen vaikka täysin omaa vikaa tämä onkin... HELVETTI!