Onkohan mulla muka elämä kun en ole ehtinyt ihan joka päivä kirjoittamaan? Paskat, tässä koneellahan minä roikun, mutta enpä vain ole saanut aikaiseksi päivittää. Otsikko kertookin jo melkein kaiken tarpeellisen. Otetaan ne huonot uutiset ensin. Repsahdin ensimmäisen kerran keskiviikkona. En pahasti, mutta repsahdinpa kuitenkin. Aiemminhan söin niitä jogurttibanaaneja ja kalorit ylittyivät silloinkin. Silloin kuitenkaan en syönyt koko pussia yksin, enkä ahminut.
Keskiviikkoiltana avo päätti ottaa iltapalaa (hänellä on aivan erilainen ruokarytmi kuin minulla). Minulla ei ollut edes nälkä, mutta päätinpä syödä kuitenkin. Tässä kohti mentiin jo metsään. Eli luisuin takaisin vanhoihin tottumuksiin. Syön, kun tuokin syö. Syöminen on niin mukavaa jne. Loppujen lopuksi kalorit eivät ylittyneet kuin 180:lla, mutta silti tuli morkkis ja paha olo samantien. Positiivista oli se, että tajusin lopettaa ajoissa, lopetin kun olin kylläinen, enkä väkisin lappanut itseeni kaikkea, mitä olin syötäväksi ottanut. Lapoin loput puurosta roskiin ja keräsin ruoat pois. En merkannut kaloreita ylös, vitutti niin sairaasti.

Meni torstai-iltaan asti, kunnes sain kerättyä syömäni ruoat lappusilta Keventäjiin. Avioitu ylimääräinen kalorikertymä mainittu jo yllä. Helpotti. Ei käynytkään niin pahasti kuin luulin. Miksi sitä piiskaa ja rankaisee itseään niin hulluna tuollaisesta asiasta? Miksi sitä ei vain voi painaa villasella ja aloittaa puhtaalta pöydältä heti. Asiaa täytyy märehtiä kokonainen päivä läiskimällä itseään henkisesti molemmille poskille.
Sitten päätin yrittää pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kurkottaa sen suhteellisuudentajun ilkkumasta puunoksalta takaisin. Hei haloo, alle 200 kaloria! Okei, vajetta ei tullut, mutta 200 kaloria EI saa kaataa koko hienosti alkanutta projektiasi! Lisäksi syömiset olivat vieläpä oikeaa ruokaa, eikä mitään höttöä. Olet kolme viikkoa kevennellyt jo todella hienosti, sortumatta kertaakaan varsinaisesti vanhoihin tapoihisi. Kolme viikkoa ilman palan palaa karkkia, herkkuja, mitään roskaruokaa! Senttejä on lähtenyt vyötäröltä yli kymmenen, olet liikkunut, voit paremmin!
Ja näin koko pikku repsahdus oli poljettu alimpaan maanrakoon ja kalenterista käännetty uusi päivä. Torstai sujui ongelmitta, jälleen ruodussa pysyen ja vajetta aikaan saaden. Hyvä hyvä. Nyt ei tunnu edes pahalta käsitellä tuota asiaa. Nyt kun mietin, niin itse asiassa koko keskiviikko meni alusta alkaen syöden enemmän kuin oli tarve. Syykin siihen löytyi. Kuukautiset. Niiden aikaan olen aina ollut kauhea hormoonihirviö ja lappanut naamaani suunnilleen valonkin jääkaapista. Näin meinasi käydä taas. Tästä edespäin pidän mielessä, että menkkojen aikaan saattaa alkaa tehdä mieli mättää ruokaa enemmän kuin on tarvis ja siihen pitää osata varautua etukäteen.

Ne hyvät uutiset tuossa tulikin jo mainittua. Eli torstaina tuli täyteen kolme viikkoa "projektin parissa". Aika kuluu itseasiassa aika nopeaa, vaikka välillä tuntuukin, että mulle heti kaikki nyt. Olen yrittänyt opetella "pysähtymään" ja muistuttamaan itseäni, että tämä on pitkä projekti, koko elämän mittainen projekti. Älä ajattele tätä laihduttamisena ja vain kilojen karistamisena. Tämä ei voi päättyä jonain tiettynä päivänä, kun olet tietyn painoinen. Ei myöskään ole mitään kiirettä. Kilot eivät ole kertyneet hetkessä, eivätkä ne voi lähteäkään hetkessä. Elämä ei karkaa mihinkään, se on tässä ja nyt. Nauti siitä ja tästä projektista, kohoavasta mielialasta ja terveydentilasta.

Okei. Tällä hetkellä olo on turvonnut kuin rantapallolla edelleen, sillä kuukautiset eivät ota loppuakseen. Olo ei tunnu kevyeltä, eikä hyvältä mutta on helpompaa olla kun tietää, että tämä menee ohi. Toivottavasti loppuvat ennen ensi tiistaita, silloin olisi aika keskussairaalaan tutkituttamaan juurikin tätä ongelmaa. Jotenkin mulla on vaan kutina, että kaikki johtuu ainoastaan tätä hirviömäisestä painosta ja huonoista elämäntavoista. Olen lukenut paljon siitä, miten em. mainitut asiat kuukautiskiertoon ja hormonitoimintaan vaikuttavat. Nyt kuukautiset nimittäin alkoivat suurinpiirtein ajallaan. Noh enivei, sieltä luultavasti saan apua ainakin siihen, että kierto normalisoituu ja ehkäisykin olisi kiva. En ole 1½ vuoteen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, koska vihaan sitä mitä se tuntuu saavan minussa aikaan. Mutta nyt siivoamaan, kaveri olisi tulossa kylään myöhemmin. Ja saapahan kaloreita kulumaan, tiedossa on leffan katselua ja napostelua mm. porkkanoiden ja dipin muodossa ;) (Kaverini ehdotti jotain mässyruokaa ym, mutta kieltäydyin ja helposti! \o/ + ehdotin tätä kevyempää vaihtoehtoa)