Nyt on vuosi vaihtunut. Sama ylläkuvattu paska olo on vain jatkunut. Olen pidemmän aikaa jo yrittänyt kerätä motivaatiota siihen, että pystyisin jälleen aloittamaan. En tiedä onko aloittaminen oikea sana, mutta edes kiinnittämään huomiota siihen, mitä itselleni teen. Nimittäin hallaa ja pahasti, näinhän se on. Olen miettinyt miksen arvosta itseäni. Miksen arvosta sitä, että minulla on vain tämä elämä. Joka tällä menolla lyhenee huomattavasti. Olen monta kertaa halunnut päivittää tätäkin blogia, mutta minua on hävettänyt aivan liikaa tulla edes lukemaan juttuja onnistumisen tunteistani täältä, kun nekin jäivät niin vähäisiksi ja pian sen jälkeen koko korttipakka levisi jälleen käsiin. Miksen osannut silloin käsitellä repsahduksia ja lipsahduksia, vaikka niihin kuinka yritin valmistautua? Mikä siitä tekee niin vaikeaa?
Tällä hetkellä en ole mitenkään henkisesti hyvin voiva, joten nyt ei välttämättä olisi mikään paras ajankohta ajatella laihduttamista tai elämäntapojen remontoimista. Kuten sanottua, minua masentaa, ahdistaa, mikään ei kiinnosta, enkä jaksa oikein tehdä mitään. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että jos pystyisin huolehtimaan itsestäni edes hieman paremmin, myös henkinen olotilani kohentuisi. Tämä ylipaino ja sen myötä tuleva paha olo nimittäin vaikuttaa jo sellaisilla alueilla, että itseänikin huolestuttaa. Välttelen jo sosiaalisia kontakteja. Mietin aina sitä, mitä ihmiset ajattelevat nähdessään minut ensimmäistä kertaa, en halua tavata uusia ihmisiä. En halua tavata ihmisiä, joita en ole hetkeen nähnyt koska mietin vain sitä, kuinka he huomaavat minun taas lihoneen. Läski läski läski. Ovathan nuo ajatukset vaivanneet jo monta vuotta, mutta eivät siinä määrin kuin nykyään. Eikä sitä auta se, että toisinaan saa kuulla ihan suoriakin mielipiteitä ja huuteluita. Aivan kuin en itse tietäisi, että olen jo sairaalloisen ylipainoinen.
Sain kuitenkin viime viikolla revittyä itsestäni sen verran irti, että otin yhteyttä koulun terkkariin. Kävin siellä ja sain ajan eteenpäin. Tuo aika tälle ko. "perheneuvojalle" on ensi viikon maanantaina. Hieman arveluttaa, hävettää jne mennä sinne, mutta pakko. Ei kai se otakaan jos ei annakaan. Jotain kuitenkin on tehtävä, eläminen näin ei voi jatkua.
Lisäksi terkkari sai minut potkittua tilaamaan ajan lääkärille fyysisten vaivojen vuoksi. Kuukautiskiertoni on ollut jo pidemmän aikaa sekaisin, joten tilasin jopa ihan itse itselleni ajan yksityiselle vastaanotolle. Siellä tehtiin perustutkimukset, joiden tulokset selviävät kai piakkoin.. mutta sain lähetteen myös keskussairaalaan. Lääkäri ei ollut varma mitä tilanteessani pitäisi tehdä, joten hän ohjasi minut eteenpäin. Aikaa tuon lähetteen puitteissa en ole vielä saanut, mutta pian varmaankin tulee lappua kotiin. Saa sitten nähdä, mitä tuolla vastaanotolla tapahtuu. Lääkäri puhui myös kilpirauhaskokeiden ottamisesta, kun kuunteli selityksiäni nykyisestä olotilastani.
Tänään luettuani kuvailuja ko. sairaudesta, taidan itse vaatia, että ne otetaan. Sairauteen liittyviä oireita ovat mm.
- Väsymys, lisääntynyt unen tarve
- Palelu
- Painonnousu
- Kuiva iho
- Ummetus
- Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö
- Hidas sydämen syke
- Käheys, äänen madaltuminen naisilla
- Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen)
- Ajatuksen hitaus, masentuneisuus
- Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet
- Lapsilla: Kasvun hidastuminen!
Eilen liityin MTV3:n keventäjiin. Sekään ei ole mikään oikotie onneen, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Tänään olisi edessä kauppareissu. Yritän suunnitella sen mahdollisimman hyvin etukäteen.
Kommentit