Tälle jutulle ei nyt ole otsikkoa. Enkä välitä yhtään siitä, kuinka sekava tästä tulee. Kyse on Kutrin sivuista edelleen. Olen lueskellut niitä pitkin yötä hiljakseen, käynyt järjestelmällesti läpi. Nyökytellyt monessakin kohtaa. Hymyillyt. Ollut samaa mieltä. Oivaltanut.

Siirryin lukemaan hetki sitten Psyyke-osastoa. Sieltä artikkelia "Itsetunto" ja sitä kautta tarinaa hänestä itsestään, hänen itsetunnostaan. Niin moni asia on kohdallani ollut samoin, lapsuudessani ja vielä nykyäänkin. Olin ennen itsetunto-artikkelin lukemista koonnut erään toisen jutun pohjalta mind map:ia ahmimishäiriööni ja sitä kautta lapsuuteeni liittyen.

Mutta.
Tämä kappale itsetunto-artikkelissa pysäytti minut:
"Koulun alku tarkoitti yhdeksänvuotisen helvetin alkua. Mä yritin epätoivoisesti miellyttää kaikkia ja sain huomata, että ihmiset eivät arvosta ihmistä, joka ei arvosta itseään. Ihminen, joka anelee ystävyyttä ja rakkautta ei sitä saa. Ei, hän joutuu kiusanteon ja hyljeksinnän kohteeksi. No, jonkun asian huomaaminen ei tarkoita sitä, että sen ymmärtäisi sydämessään. Epätoivoisen miellyttämisenhaluni sain jollain lailla kuriin vasta yli 20 vuotta myöhemmin..."

Aloin hengitttää kiivaamminen. Luin lausetta uudelleen ja uudelleen.Kun kirjoitin sanan miellyttämisenhalu mindmap:iini aloin itkeä. Siinä se ehkä on.
SYY.

Nyt en jaksa enempää.

P.S: Lueskellessani sivuja, halusin kuunnella jotain rauhallisempaa musiikkia. Valitsin Kemopetrolia. Tässä äskettäin jäin kuuntelemaan juuri silloin kappaleen sanoja. Voisivatko sopia yhtään paremmin tilanteeseen? Eivät. Rakastuin tähän kappaleeseen.